Tänään olen käynyt vilkkaasti keskusteluja itseni kanssa, kun pysähdyin miettimään tämän hetkistä elämääni. Vielä vuosi sitten en olisi edes unissani osannut kuvitella missä tänään ollaan. Viime vuoden lopulla peilistä katsoi merkittävästi ylipainoinen, väsähtänyt ja itseensä tyytymätön ihminen, jolla oli jatkuvasti huono ja ahdistunut olo kropassaan. Tammikuussa hetken mielijohteesta päätin lähteä kokeilemaan Fitfarmin Superdieettiä ja siitä se sitten lähti, tuli totaalinen elämänmuutos.
Muistellessani lapsuutta ja nuoruutta, olin varsin epäurheilullinen. Olin jotenkin hukassa käsieni ja jalkojeni kanssa, niitä oli molempia liikaa (olin siis luokkani pisimpiä ja kaiken lisäksi niin laiha, että kylkiluut saattoi laskea vain katsomalla rintakehääni). Inhosin liikuntatunteja koulussa. Kai siksi, että olin aina se joka valittiin viimeisenä kaikkiin joukkueisiin, olin lajissa kuin lajissa hitain tai kömpelöin. En uskaltanut uidessa laittaa päätä veden alle, saatikka sukeltaa, hiihto oli ihan painajaista samoin pallopelit. Koulussa mitattiin ehkä vain vääriä asioita. Osasin kävellä käsilläni ja sujuvasti puujaloilla, kiivetä puissa, ajaa yksirenkaisella temppupyörällä, temppuilla kiipeilytelineissä ja tehdä muita mukavia ulkojuttuja. Yhdessä lajissa sentään olin ehdottomasti muita parempi: lihaskuntotesteissä oli yhtenä osana roikunta leuanvetotangossa siten, että leuka pysyy tangon yläpuolella, siitä sain aina täydet pisteet. Tiesin kuinka monta minuuttia pitää roikkua, jotta tulee täydet pisteet ja sen verran aina roikuin. Enemmänkin olisin jaksanut, mutta mitä turhaan. Harrastuksiini ei kuulunut urheilu, mitä nyt muutaman vuoden kävin ratsastamassa.
Ennen lasten syntymää en käynyt missään jumpissa, enkä käy vieläkään. Muutaman kerran olen kokeillut, mutta ne eivät vain ole minun juttuni. Inhoan sen tyylistä ryhmäliikuntaa! Lasten aloitellessa koulua hivuttauduin lähemmäs urheilun maailmaa. Pojat pelasivat futista ja minä seisoin kentänlaidalla. Jostain syystä kiinnostus liikuntaan alkoi herätä ja tulin kokeilleeksi uimatekniikkakurssia, juoksukoulua, jalkapalloa, lännenratsastusta ja viime vuonna päädyin soudun pariin. Juoksu ja uinti jäivät aika lyhyiksi kokeiluiksi. Jalkapalloa ja futsalia pelailin pari kautta, kunnes terveys petti ja olin jatkuvissa hengitystieinfektioissa. Lännenratsastuksen parissa viihdyin, mutta vuosi sitten vaki tallini lopetti toiminnan ja sekin laji jäi, toivottavasti vain tauolle. Soutuun jäin koukkuun ja pääsin ensimmäisiä kertoja elämässäni kilpailemaan jossakin urheilulajissa. Mikä fiilis! Mikään sunnuntaisoutelu ei edes kiinnostanut, vaan kisat ja niiden tuoma jännitys tuntui huumaavalta. varsinkin kun joukkueemme on pärjännyt ihan kohtuullisesti aikoja parantaen :)
No tuli tosiaan tammikuu ja soutu oli vuodenajasta johtuen tauolla. Superdieettiin kuului kotitreeniä ja salitreeniä. Huh, en ollut koskaan ollut salilla tekemässä muuta kuin soutamassa. Pelottava paikka, joka oli täynnä mitä oudompia laitteita. Onneksi älysin sopia heti alkuun ajan PT:n kanssa ja sain vähän apuja treeniohjelman kanssa. Hiljaksiin yritin päästä jyvälle salitreenin saloista ja vähitellen huomasin nauttivani painojen kanssa huhkimisesta. Siis minä, joka inhosin kuntosaleja!!
Täydellinen ruokavalion muutos kävi suhteellisen kivuttomasti, ehkä jopa pelottavan helposti. Paino alkoi laskea ja samaan aikaan myös oma olotila koheni. Kesään tultaessa uusi ruokavalio oli jo juurtunut niin hyvin, että siitä oli tullut se perusruokavalio, johon oli kiva aina palata jonkun poikkeuspäivän jälkeen. Miten hyvältä voikaan maistua raejuusto-kaurapuuro aamiainen tai iltapalarahka, puhumattakaan kasviskylläisistä lounaista ja päivällisistä.
Kesällä salilla tuli käytyä ehkä hiukan harvemmin, kun soutu vei enemmän aikaa ja aloin kaivata jotakin lisää tuohon salitreeniin. En vain oikein tiennyt mitä. Lihasmassaa halusin toki lisää, mutta mutta. Heinäkuun lopulla työkaveri vinkkasi jostain uudesta jutusta, jota lähdin taas suin päin kokeilemaan. Olen muuten tullut aikuisena hämmästyttävän rohkeaksi ja yllytyshulluksi, lähden hyvin helposti kokeilemaan kaikkea uutta ja tuntematonta. No, päädyin siis ilmoittautumaan CrossFitin On-Rampille, jonka jälkeen vasta kävin esittelytunnilla. Mitä väliä sillä on, missä järjestyksessä noita asioita hoitaa :D On-Rampia oli menty pari viikkoa, kun aloin jo miettiä jatkoa. Yksin salilla huhkiminen ei houkutellut enää ja jostain syystä viihdyin CrossFit tunneilla. Jälleen outo havainto itsestäni, minua ei häirinnytkään se, että useampi treenaa kanssani yhtä aikaa. En siis olekaan täydellinen ryhmäliikunnan vihaaja. Joka tapauksessa kurssin loppu alkoi lähestyä ja oli pakko miettiä jatkoa. Olin jo jäänyt lajiin koukkuun ja päädyin kahden vuoden jäsenyyteen. Samalla päätin haastaa itseni kohottamaan kuntoani ja nykyistä tasoani oikein urakalla. Ja rutistaa viimeiset liikakilot pois. Haluan nähädä minkälaisiin tuloksiin pääseen säännöllisellä treenillä.
Tänään olen noin kilon päässä normaalipainon rajasta, en olisi vielä tammikuussa uskonut tähän. Olen ylittänyt itseni joka viikko elokuun 12. päivän jälkeen, huomannut edistyneeni monessa asiassa, mutta yhtä monta on toki vielä melkein lähtökuopissa. Eilinen treenipäivä pelotti jo etukäteen, ohjelmassa juoksulenkki. Pelkäsin jääväni porukasta ja olin varma, etten todellakaan jaksa hölkätä koko lenkkiä. Mutta toisin kävi: olisin jaksanut enemmänkin kuin tuon 3.5km tai olisin jaksanut mennä kovempaa. En siis pudonnutkaan kyydistä! Ja WODin sain tehtyä 16kg kuulalla, jopa lisäten toisojen määrää loppua kohden, vaikka voimat väheni. Tänään tein viikon viidennen WODin, on ollut siis melko treenien täyttämä viikko. Lauantaisin on ollut usein pari WOD, josta en oikein pidä. Jostakin tulee vanha kouluaikojen haamu edelleen kummittelemaan. Koen jonkinlaista ahdistusta siitä, että parini joutuu tekemään kovemmin töitä kun omat voimani eivät riitä samoihin toistomääriin ja samaan nopeuteen. Tässäkin on parannettavaa - enemmän ehkä tuolla korvien välissä.
Paljon on tapahtunut yhdeksän kuukauden aikana, suorastaan uskomattoman paljon.
Huomenna kuitenkin ansaittu lepopäivä ja maanantaina pakkolepo, kun on partioilta.
