Syntyjä syviä

Tänään olen käynyt vilkkaasti keskusteluja itseni kanssa, kun pysähdyin miettimään tämän hetkistä elämääni. Vielä vuosi sitten en olisi edes unissani osannut kuvitella missä tänään ollaan. Viime vuoden lopulla peilistä katsoi merkittävästi ylipainoinen, väsähtänyt ja itseensä tyytymätön ihminen, jolla oli jatkuvasti huono ja ahdistunut olo kropassaan. Tammikuussa hetken mielijohteesta päätin lähteä kokeilemaan Fitfarmin Superdieettiä ja siitä se sitten lähti, tuli totaalinen elämänmuutos.

Muistellessani lapsuutta ja nuoruutta, olin varsin epäurheilullinen. Olin jotenkin hukassa käsieni ja jalkojeni kanssa, niitä oli molempia liikaa (olin siis luokkani pisimpiä ja kaiken lisäksi niin laiha, että kylkiluut saattoi laskea vain katsomalla rintakehääni). Inhosin liikuntatunteja koulussa. Kai siksi, että olin aina se joka valittiin viimeisenä kaikkiin joukkueisiin, olin lajissa kuin lajissa hitain tai kömpelöin. En uskaltanut uidessa laittaa päätä veden alle, saatikka sukeltaa, hiihto oli ihan painajaista samoin pallopelit. Koulussa mitattiin ehkä vain vääriä asioita. Osasin kävellä käsilläni ja sujuvasti puujaloilla, kiivetä puissa, ajaa yksirenkaisella temppupyörällä, temppuilla kiipeilytelineissä ja tehdä muita mukavia ulkojuttuja. Yhdessä lajissa sentään olin ehdottomasti muita parempi: lihaskuntotesteissä oli yhtenä osana roikunta leuanvetotangossa siten, että leuka pysyy tangon yläpuolella, siitä sain aina täydet pisteet. Tiesin kuinka monta minuuttia pitää roikkua, jotta tulee täydet pisteet ja sen verran aina roikuin. Enemmänkin olisin jaksanut, mutta mitä turhaan. Harrastuksiini ei kuulunut urheilu, mitä  nyt muutaman vuoden kävin ratsastamassa.

Ennen lasten syntymää en käynyt missään jumpissa, enkä käy vieläkään. Muutaman kerran olen kokeillut, mutta ne eivät vain ole minun juttuni. Inhoan sen tyylistä ryhmäliikuntaa! Lasten aloitellessa koulua hivuttauduin lähemmäs urheilun maailmaa. Pojat pelasivat futista ja minä seisoin kentänlaidalla. Jostain syystä kiinnostus liikuntaan alkoi herätä ja tulin kokeilleeksi uimatekniikkakurssia, juoksukoulua, jalkapalloa, lännenratsastusta ja viime vuonna päädyin soudun pariin. Juoksu ja uinti jäivät aika lyhyiksi kokeiluiksi. Jalkapalloa ja futsalia pelailin pari kautta, kunnes terveys petti ja olin jatkuvissa hengitystieinfektioissa. Lännenratsastuksen parissa viihdyin, mutta vuosi sitten vaki tallini lopetti toiminnan ja sekin laji jäi, toivottavasti vain tauolle. Soutuun jäin koukkuun ja pääsin ensimmäisiä kertoja elämässäni kilpailemaan jossakin urheilulajissa. Mikä fiilis! Mikään sunnuntaisoutelu ei edes kiinnostanut, vaan kisat ja niiden tuoma jännitys tuntui huumaavalta. varsinkin kun joukkueemme on pärjännyt ihan kohtuullisesti aikoja parantaen :)

No tuli tosiaan tammikuu ja soutu oli vuodenajasta johtuen tauolla. Superdieettiin kuului kotitreeniä ja salitreeniä. Huh, en ollut koskaan ollut salilla tekemässä muuta kuin soutamassa. Pelottava paikka, joka oli täynnä mitä oudompia laitteita. Onneksi älysin sopia heti alkuun ajan PT:n kanssa ja sain vähän apuja treeniohjelman kanssa. Hiljaksiin yritin päästä jyvälle salitreenin saloista ja vähitellen huomasin nauttivani painojen kanssa huhkimisesta. Siis minä, joka inhosin kuntosaleja!!

Täydellinen ruokavalion muutos kävi suhteellisen kivuttomasti, ehkä jopa pelottavan helposti. Paino alkoi laskea ja samaan aikaan myös oma olotila koheni. Kesään tultaessa uusi ruokavalio oli jo juurtunut niin hyvin, että siitä oli tullut se perusruokavalio, johon oli kiva aina palata jonkun poikkeuspäivän jälkeen. Miten hyvältä voikaan maistua raejuusto-kaurapuuro aamiainen tai iltapalarahka, puhumattakaan kasviskylläisistä lounaista ja päivällisistä.

Kesällä salilla tuli käytyä ehkä hiukan harvemmin, kun soutu vei enemmän aikaa ja aloin kaivata jotakin lisää tuohon salitreeniin. En vain oikein tiennyt mitä. Lihasmassaa halusin toki lisää, mutta mutta. Heinäkuun lopulla työkaveri vinkkasi jostain uudesta jutusta, jota lähdin taas suin päin kokeilemaan. Olen muuten tullut aikuisena hämmästyttävän rohkeaksi ja yllytyshulluksi, lähden hyvin helposti kokeilemaan kaikkea uutta ja tuntematonta. No, päädyin siis ilmoittautumaan CrossFitin On-Rampille, jonka jälkeen vasta kävin esittelytunnilla. Mitä väliä sillä on, missä järjestyksessä noita asioita hoitaa :D On-Rampia oli menty pari viikkoa, kun aloin jo miettiä jatkoa. Yksin salilla huhkiminen ei houkutellut enää ja jostain syystä viihdyin CrossFit tunneilla. Jälleen outo havainto itsestäni, minua ei häirinnytkään se, että useampi treenaa kanssani yhtä aikaa. En siis olekaan täydellinen ryhmäliikunnan vihaaja. Joka tapauksessa kurssin loppu alkoi lähestyä ja oli pakko miettiä jatkoa. Olin jo jäänyt lajiin koukkuun ja päädyin kahden vuoden jäsenyyteen. Samalla päätin haastaa itseni kohottamaan kuntoani ja nykyistä tasoani oikein urakalla. Ja rutistaa viimeiset liikakilot pois. Haluan nähädä minkälaisiin tuloksiin pääseen säännöllisellä treenillä.

Tänään olen noin kilon päässä normaalipainon rajasta, en olisi vielä tammikuussa uskonut tähän. Olen ylittänyt itseni joka viikko elokuun 12. päivän jälkeen, huomannut edistyneeni monessa asiassa, mutta yhtä monta on toki vielä melkein lähtökuopissa. Eilinen treenipäivä pelotti jo etukäteen, ohjelmassa juoksulenkki. Pelkäsin jääväni porukasta ja olin varma, etten todellakaan jaksa hölkätä koko lenkkiä. Mutta toisin kävi: olisin jaksanut enemmänkin kuin tuon 3.5km tai olisin jaksanut mennä kovempaa. En siis pudonnutkaan kyydistä! Ja WODin sain tehtyä 16kg kuulalla, jopa lisäten toisojen määrää loppua kohden, vaikka voimat väheni. Tänään tein viikon viidennen WODin, on ollut siis melko treenien täyttämä viikko. Lauantaisin on ollut usein pari WOD, josta en oikein pidä. Jostakin tulee vanha kouluaikojen haamu edelleen kummittelemaan. Koen jonkinlaista ahdistusta siitä, että parini joutuu tekemään kovemmin töitä kun omat voimani eivät riitä samoihin toistomääriin ja samaan nopeuteen. Tässäkin on parannettavaa - enemmän ehkä tuolla korvien välissä.

Paljon on tapahtunut yhdeksän kuukauden aikana, suorastaan uskomattoman paljon.

Huomenna kuitenkin ansaittu lepopäivä ja maanantaina pakkolepo, kun on partioilta.

Huoltopäivä

Tänään oli ansaittu lepopäivä treeneistä. Olen selvästi ollut salilla -hmm runsaasti ellei peräti liikaa, kun useammalta taholta tuli eilen kommenttia, että käynkö lainkaan kotona. Siitäkin huolimatta neljättä kertaa tällä viikolla boxilla. Tänään oli sentään ohjelmassa kehonhuoltoa:liikkuvuuksia ja venytyksiä. Tulivat niin tarpeeseen. Sain vielä hyviä ohjeita omien heikkojen kohtien parantamiseen. Täytyy yrittää ottaa tuokin tunti viikko-ohjelmaan. Koska ehdin siis käydä kotona, eipä paljon muuten kuin nukkumassa.

Huomenna taas normaalit treenit. Tai no hiukan Nikke väläytti mahdollista juoksutreeniä, hiukan pidempää. Mää niin kuolen tuonne tielle jos vedetään pitkä lenkki. Hyvää se tekee, turha valittaa ;)

Nyt ansaittu hetki sohvalla, lemppari sarjaa katsellen,  maukkaan, "dieetin" mukaisen aterian kera :) Ihanaa iltaa kaikille!

Liike on lääke

Eilinen oli todella huono päivä. Menin treeneihin huonolla fiiliksellä ja lähdin sieltä vielä huonommalla. Päässä pyöri vain ajatus, että onko tässä touhussa mitään järkeä, pelkkää pään seinään hakkaamista. Mitä ideaa on tämän ikäisen ihmisen ja tällä tasolla olevan (reilusti pakkasella), harrastaa tuollaista lajia. Ei mitään mahdollisuuksia päästä edes 0-tasolle.

Huonosti nukuttu yö ja edelleen paska fiilis, kun tänään menin treeneihin. Jostain se normaali hyvä fiilis kuitenkin löytyi ja kotimatkalla alkoi jo hymykin irrota. Kaiken kruunasi komea sateenkaari.

WODiin olisin voinut ottaa enemmän painoja, mutta toisaalta silloin pakka olisi hajonnut ennen aikojaan, eikä puhtaita suorituksia olisi saanut nimeksikään. Mutta ihan ina lisää, olisi mennyt vielä :)

Tänään lienee kuitenkin tärkein saavutus ollut motivaation palautus - liike on parasta mielialalääkettä.

WOD tiistai 24.9.2013

3 rounds /8:40min

5 Hang power clean /20kg
10 Frontrack lunges /12kg
15 Deadlift /35kg

Viikon viimeinen

Tänään on ollut pientä(?) jäykkyyttä havaittavissa. WOD tunnilla oli parityöskentelyä ja ihan hauskojakin juttuja. Aloitettiin lämmittely juoksulla, jossa jokainen veti vuorollaan suoralla jonkun extraliikkeen. Ja tuli sieltä yhdeltä ne burpeetkin :)

Voimaosuudessa eilinen tuntui niin paljon, että sarja jäi kesken. Painot tänään 15-25-35-40-45kg.

Eikä WODkaan helppo ollut väsyneellä ja kipeällä kropalla. Töitä sai tehdä pelkän 15kg:n tangonkin kanssa.

Huomenna ansaittu lepopäivä.

Onnistumisen iloja

Eilen alkoi jo päässä tuntua treenitauko, ei vaan malta olla treenamatta. Olipa tosi paljon taukoa, kun olin tiistaina boxilla :D Taidan olla endorfiinikoukussa...

Tänään onneksi pääsi taas nollaamaan päätä. Boxin ovella jo 45min ennen tunnin alkua ja tutut kanssa treenaajat heti minun jälkeeni lukittujen ovien takana. Valmentaja tuli paikalle 10 minuutin odottelun jälkeen, todeten että tiesi ketkä kaksi ovat odottamassa. Innokas, minäkö :D Tehtiin T.K:n kanssa omaa lämppää muita treenaajia odotellessa ja harjoiteltiin molempien heikkoa kohtaa naruhyppelyä. Narun pituudella on merkitystä!

Treeni oli hyvä. Heti alkulämpässä toinen valmentaja kävi sanomassa, että box jumpit menee nyt mallikkaasti. On-Rampillahan ne eivät sujuneet lainkaan. Lisäksi harjoiteltiin thrusterseja sekä deadliftiä, jossa pääsin painoon 60kg. Kyykyt on vaan niin vaikeita, että pelkkä 15kg:n tanko riittää. Väkisin tahtoo polvet (varsinkin toinen) kääntyä sisään, eikä keskikropasta löydy riittävästi tukea. Kyllä se vielä joskus onnistuu, kovaa korsetti-treeniä vaan. Ja liikkuvuutta lisää lantioon.

Ruokavalioon liittyen olen taas skarpannut vedenjuonnissa ja nyt näkyy tulokset: paino on alkanut taas laskea. Kyllä mä vielä tänä vuonna pääsen normaalipainon puolelle. Ja eikö se niin ole, että hiljaa hyvä tulee, ainakin tässä asiassa.

Huomenna vielä kolmas treeni tälle viikolle ja ensi viikolla taidankin päästä melkein kaikille WODeille, kun isäntä on metsästysreissulla :)

WOD perjantai 20.9
(12:37 40kg/15kg)

21-15-9

Deadlift
Thrusters

+ 50 Situp

Lepopäivä

Selän kanssa ollut taas enemmän ongelmaa. Sit upit tuntuu olevan pahimpia kivun provosoijia. Eilen tein fyssarin kielloista huolimatta Good Morningia, eikä ollut mitään seuraamuksia.

Tänään olin ottanut treenikamat töihin mukaan, siinä toivossa, että pääsisin tekemään päivän WODia. WODissa hirvitti vain 4 x 400m juoksut. Eilen oli kuitenkin tullut tiilikuorma leirialueelle ja 1000kg tiiliä piti siirtää tänään parkkipaikalta keittokatokseen. Ajatus talkoista ei kiinnostanut yhtään ja onneksi pääsin niistä luistamaan, kun porukkaa saatiin riittävästi paikalle. Tiedon asiasta sain kuitenkin treenien kannalta liian myöhään, olin jo moottoritiellä matkalla kotiin. Hetken mietin kääntymistä takaisin Turkuun, mutta päätin kuitenkin mennä kotiin. Ehkä lepo päivä oli hyväksi, sillä illalla huomasin selän olevan taas parempi kuin aamulla. Ja ehdin tehdä vähän kotihommiakin, kuten käydä ruokakaupassa ja pestä pyykkiä ;)

Ensi viikolla saattaisi päästä tekemään kaikki viikon WODit. Isäntä lähtee metsästysreissulle, eikä kuljeta kimpassa työmatkoja. Jos vielä maanatain partion hoitaa toinen johtajista, niin sekin päivä on treeniä varten :) Onneksi tällä viikolla on vielä kaksi treenipäivää suunniteltuna. Niin ja uusimmassa CrossTraining -lehdessä oli juttua "meidän" boxista ;)

Varhainen lintu...

Vapaapäivä ja minä starttaan kotoa klo 6.15 kohti Turkua. Boxilla ennen seiskaa, eikä muita treenaajia lisäkseni. Eipä se menoa haittaa, tiedossa siis ihan yksilövalmennusta a'la Niklas :)

Treeni aloitettiin 5min (reilu 1000m) soutulämpällä ja seuraavaksi siirryttiin päällä seisontaan. Vielä se ei ihan onnistunut, vaan tarvittiin vähän avitusta. Suurin ongelma on korvien välissä, sillä joku pelko niskan retkahtamisesta on ja siitä, että kippaa ympäri. Ei vaan uskalla ponnata jaloilla vauhtia, vaikka tietää seinän olevan takana. Seuraaksi siirryttiin "penkkipunnerrukseen" tai tässä tapauksessa lattiapunnerukseen. Ekaksi 5 sarja pelkällä tangolla tekniikan varmistamiseksi. Sen jälkeen 10kg lisää ja sarjat 5-5-3. 2,5kg lisää painoa sarjat 3-3-4. Oikeassa olkapäässä tuntui hapotusta jo puolessa välissä ja oikea puoli on selvästi heikompi. Olen huomannut sen kyllä ennenkin.

Lopuksi WOD perjantai 13.9.2013 (aika 7:20min)

30-20-10 (mulle tehtiin ohjelma 20-15-10)

Push-up
Wall ball (nyt vain 3kg pallo)
KB Swing (12kg)

Burpees - aargh

WOD tiistai 10.9.2013 ja aika 18:30min

3 rounds for time:
15 K2E/T2B
Row 200m (straight legs)
15 Burpees
Row 200m (straight arms)

Juupa juu, WODin pahin oli burpeesit. Eikä nuo soudutkaan noin tehtynä olleet helppoja, niin selkärangassa on "oikea" tekniikka. Toki tuolla soudulla oli tarkoituksensa, saa tuntumaa miten kukin osa-alue kuuluu tehdä oikeassa tekniikassa ja mikä merkitys niillä on. Knees to elbow meni nyt suht ok, ei nyt ihan vielä täydellisesti, mutta kuitenkin. Tuohon toes to bariin on ikuisuus matkaa, minäköhän vuonna sinne pääsee. Treenaajia oli lisäkseni 4, joten pienellä porukalla mentiin. Yksi mies oli tuttu On-Rampilta ja yhden vanhan opiskelukaverin tekun ajoilta näin (20 vuoden takaa), hän oli tullut ekalle On-Ramp tunnille :-) Porukkahenki oli hyvä ja varsinkin miehet jaksaa tsempata muita. Mika veti alku lenkin ja Markus aika pitkälle tunnin muuten. Meidän lopetettua, Niklas tuli tekemään WODia ja näytti kyllä hiukan toiselta kuin oma suoritus :-D

On-Rampin päätös

Perjantaina oli On-Rampin viimeinen tunti. Alkulämppä tehtii omatoimisesti mm. seuraavien juttujen kanssa: Wallball, farmers walk, box jump, jumping rope, OH walk. Tekniikka osiossa treenattiin taas takakyykkyä, OH lunges tangolla ja uutena kärrynpyöriä. Lopuksi oli WOD samalla setillä kuin ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa ei tehnyt niin tiukkaa ja aika oli 6:52, aika parani siis lähes 3 minuuttia. Niin suureen parannukseen ei tähän mennessä tuolla boxilla ole kukaan päässyt. Hyvä minä ;)

Jatkokin on suunniteltu ja tarkoitus on käydä treenamassa vähintään 2 kertaa viikossa, mutta mielellään 3 kertaa. Katsotaan mikä on taso kahden vuoden päästä. Jos vaikka pääsis kokeilemaan jotain kisoja ;)

Aamu WODit houkuttelisi, mutta työt haittaa harrastusta. Jos pomolta heltiää lupa tulla joinakin päivinä tuntia myöhemmin töihin, niin pääsen tekemään aamutreenit. Onneksi WODeja on edelleen puoli viideltä ja niihin voin mennä suoraan töistä. Mies ei vain ole niin innokas tekemään pitkiä päiviä töissä, jotta voisimme kulkea samaa matkaa kotiin. No aika näyttää miten homma lähtee käyntiin.

Tänään kävin juoksemassa pururadalla ja ihmeen hyvin askel kulki. Jaksoin melkein koko lenkin yhteen menoon. Enpä muista koska viimeksi olisi mennyt noin hyvin.

Viimeistä viikkoa viedään

On-Rampin viiimeinen viikko käynnistynyt. WOD: 10min AMRAP 10+10 KB Snatch ja 10+10 Russian Lunge. Koko sarja 8kg:n kuulalla Kyykyissä olisi voinut olla pienempi paino, jos olisi halunnut päästä vähän helpommalla. Mutta toisaalta, mitä hyötyä siitä olisi ollut. Vasenta rannetta koristaa mustelma perjantaisesta ilmalennosta, onneksi mitään ei hajonnut. Välillä herää kysymys, että pitäiskö tämän ikäisen jo ottaa vähän iisimmin ;)

Lauantain räpsy yläkropasta ja lisää lihasta pitää saada! Leuanvedot ja punnerrukset ei suju lainkaan, tänään en saanut leukoja edes mustalla kuminauhalla.

Nyt on kova pähkäily jatkon suhteen. Mieli tekis jatkaa, mutta päivät venyy vähän pitkiksi. Aamu WODit olisi enemmän mieleen, mutta heltiääkö pomolta lupa aloittaa työt tuntia myöhemmin muutaman päivänä viikossa. Vähän pelkään.